Keskustelussa on kirjoitustulkkaus.
Hetki ajatuksia ja keskustelua KynnysKinossa 2024. Onko meillä annettavaa ja lisättävää, omasta erityisnäkökulmastamme? Keskustelu pitää sisällään läpileikkauksen 70-luvulta tähän päivään: havaintoja, kokemuksia, taidetta ja vammaisnäkökulmaa, hitunen mielipidettä, mutta ei absoluuttista totuutta, jos sitä lienee olemassakaan.
Kari Toiviainen kertoo teatterin lähtökohdista, audiovisuaaliseen kerronnasta, tv-työstä, mediataiteesta ja elokuvasta. Oman elinikäinen reitin kautta on hahmottunut oma ja muiden erilaisuus- ja vammaiskokemus, taidekonteksti ja kertomus. Onko meillä vammaisnäkökulmastamme mahdollisesti mitään annettavaa, tarinoiden kirjoon ja ihmisten kokemuksiin, vertaisillemme ja muille, tässä ajassa ja ehkä tulevaisuudessa?
Kari Toiviainen on teatteri- ja mediatyöntekijä ja teatteri-ilmaisun ohjaaja, joka on opiskellut Helsingissä, Erasmus-vaihdossa Riponissa ja Yorkin yliopistossa. Takana on yli 20 vuotta teatteriopetusta erityisryhmille, 200 jaksoa tv-ohjauksia, toistakymmentä teatterituotantoa, lukuisia av-sisältöjä museokontekstiin, yli tuhat erilaista videotuotantoa markkinointi-, lanseeraus-, yms. tarkoituksiin, 15 vuotta keskiasteen mediapuolen näyttökokeiden arviointeja ja mediataidetta. Hän on myös Taiken Keski-Suomen taidetoimikunnan jäsen ja valmistelee elokuvatuotantoa vuonna 2024. Toteutuuko oma draamakomedia-elokuvakäsikirjoitus vammaisuudesta elokuvaksi ja miksi tämä tarina pitää kertoa?
“Kokemuspohjaani liittyy vahvasti se, että rakkauden, estetiikan kaipuun, kauneuden ja taiteen kokemus on sittenkin ollut suurempi kuin viha, väkivalta ja syrjintä. Lisäksi uskon siihen, että erilaisuutta on näytettävä. Tätä kautta epäluulo ja pelko vähintäänkin laimenevat, siirtyvät edes hetkeksi taka-alalle ja näemme selkeämmin ihmisen, emme oireyhtymää tai liitännäissairauksia”.
Yhteistyössä Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry.